No, mutta, onkos ne hiihtimet?

Kyllä vain, on ne suksimet. On.

Emo on viimeinkin, asuttuaan liki 10 vuotta aivan ladun vieressä, saanut ostettua itselleen SUK-SET. Hyvä Emo, minä olen niin ylpeä sinusta!

Mutta menitkös ostamaan halavalla sukset, jotka takuuvarmasti jämähtävät latuun kiinni, eivätkä liikahda millään kaurapuuronkaan tuomalla voimalla eteenpäin? Tai sinun tapauksessasi, ehkäpä suklaa onkin se energiantuoja?

Aivan, sinähän olet männävuosien hiihtokuningatar, joka keräsi kaulaan roikkumaan mitalin poikineen. Ei ollut sellaista kanssahiihtäjää, joka olisi sinut kisoissa ohittanut. Kyydissäsi ei pysynyt edes se yksi, sinua paljon kookkaampi kilpailijatar. Sinä menit Pappilanlampea ympäri jalat ja kädet niin vimmatusti vispaten, että raajat olivat irrota paikoiltaan. Siitä on tosin aika paljon aikaa, sinähän olit silloin ala-asteella, eikö? Ja sinä olet aikapäiviä sitten kasvanut noista hiihtimistä ulos. Sekä pituudessa, että varsinkin painossa.

Onkohan hiihtäminen sama kuin pyörällä ajo, kun kerran oppii, niin osaa aina?

Minä näen, kuinka mitalinhimo kasvaa silmissäsi, kuulen, kuinka piiskaat itseäsi tuleviin huippusuorituksiin. Kuulen sinun hokevan LATUA! ja HAVUJA PRKL!
Hyvä Emo, tuo on oikea asenne. Harmi, että nyt pyryttää ja on liian pimeää. Vaikka voisithan sinä laittaa otsalampun ja tehdä latua muillekin! Ai, et. Ai, koska pian alkaa Voice of Finland.

Todellakin. Sinulta ei puutu kuin mitalikaappi ja hiihtotrikoot.

P.S. Koita olla jäämättä latukoneen alle, muu perhe tarvitsee sinua ehkä vielä...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista. Kommentti julkaistaan tarkistuksen jälkeen.
(Olen alkanut saada mainosspämmiä, joten jouduin ottamaan kommentin tarkastuksen käyttöön.)

Loput(tomat) lankahamstraukset