Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on huhtikuu, 2014.

Keväinen virtaus!

Patjana

Vanis tässä taas pitkästä aikaa. Olette varmaan ihmetelleet, kun minusta ei ole kuulunut mitään, mutta ette kyllä ikinä arvaa, mitä minulle on tapahtunut.. voi elämä..

Emo hermostui minun viimeaikaisista blogi-päivityksistäni siinä määrin, että nosti minut parvekkeelle jäähylle. Tupisi jotain, että "pakkoko sitä nyt on kaikkia asioita täällä julkisesti jorista kaiken maailman tietoon". Luulen kyllä, että Emoa kaivelee se, että sanoin häntä läskiksi, ei kestä totuutta. Totta puhuen Emo on ehkä himpusti kaventunut, mutta sixpäkki piilottelee edelleen jossain mahamakkaroiden alla. Ja tietäsittepä, mitä Emo äskenkin salaisesti aamukaffeen kanssa veti: hirveän ison Lidlin herkkumuffinsin, ei Emo, ei, ei.

No, Emo siis nakkasi minut parvekkeelle jäähylle ja ei mennyt kuin muutama tovi, niin iso ja pullea orava tuli ja nappasi minusta kiinni ja vei mennessään. Niin, Emohan ruokkii lintuja auringonkukansiemenillä ja pähkinöillä. Ja siinä sivussa ovat oravat keksineet, mikä oiva ravinto…

Marja-aroniassa silmuja/lehdenalkuja :)

Aurinkoista pääsiäisen aikaa!

Somalian flowers, somalialaisia kukkia

Tämän työpöydän alla on kori, joka pitää sisällään keskeneräisen unohtuneen projektin: somalialaisista kukkasista toteutettava torkkupeitto. Toiveissa herätellä tämä kesän tullen taas henkiin ja kukkimaan...
Löysin somalialaisen kukan ohjeen netistä. Tässäpä linkki -sivulle, jossa videolla opastetaan kukan teko: http://www.nadelspiel.com/2011/08/07/crochet-granny-square-somalia/
Lanka konepestävä vauvalanka Ciao Trunte.












Itsestäänsiliävien paitojen ihanuus

Elmeri pitää aina töissä kauluspaitoja ja Emo välttelee, minkä pystyy, silittämistä. Tämä ei ole toimiva yhtälö. Emon mielestä silittämisessä, jos missä, menee elämä aivan hukkaan. Mutta ennen kaikkea on silittäminen tosi tylsää.

Emo kyllä nopeasti pesee kaikki koriin kasautuneet paidat (ja myös ne, jotka eivät omin jaloin sinne osaa mennä). Mutta tähän kaikki tökkää.
Siispä yleensä sunnuntai-iltaisin on Emon viimeistään arvioitava, onko Elmerillä seuraavaksi viikoksi silitettyjä paitoja, ja jollei näin ole, on silitys auttamatta edessä. Ja jottei se olisi edessä myös viikon päästä, kannattaa samalla tuskalla silittää niin paljon, että "riittää ainakin kahdeksi viikoksi". Niin, Emo laskee aina, kuinka monta paitaa on silittänyt. 

Viime sunnuntaina kuulin, kuinka Elmeri ja Emo yhdessä laskivat silitettävien kasaa kasvattavat paidat. Kasa oli valtava, koska sitä eivät kasvattaneet pelkästään edellisten viikkojen en-enää-jaksa-silittää-paidat, vaan myös kahden viikon uusi kertymä …

Ojan vetovoimasta

Emo odottaa niiin kesää, eikä pelkästään siksi, että pääsee puutarhuroimaan, vaan myös siksi, ettei jaksa enää tätä paskarallia, kuten kuulen hänen ajattelevan.
Poikasten ulkoilun jäljiltä ovat ulkovaatteet poikkeuksetta lotomärkiä, hiekkaisia ja pahimmassa tapauksessa haisevat aivan, no, sille itselleen. Kuin myös sukat ja sisähousut puolisääreen asti.
"Missä, anteeksi vaan, mutta nyt täytyy sanoa ihan suoraan, että paskaojassa, te olette käyneet taas uimassa?", kuulin Emon tänään kysyvän. Niin, Emo ei yleensä käytä poikien kuullen rumia sanoja, mutta tänään hänen on pakko.
Emo löi kaikki mahdolliset ulkovaatteet pesukoneeseen pyörimään ja julisti, että poikasilla ei sitten ole tänään enää ulos asiaa. 
Ja missä ihmeessä nämäkin saa taas kuivaksi.

Emo lähti käväisemään lähikaupassa ja kun tuli takaisin, ei Kaikua kuulunut, ei näkynyt. No, ulkonahan se, oli kysynyt Elmeriltä luvan, paksun toppahaalarin oli löytänyt päälleen ja kumisaappaat. "Katso nyt, tuolla se poika ajele…

Barcelonan reissun vihreät osuudet

Emo ja Elmeri kävivät maaliskuussa Barcelonassa. Tässä matkan vihreät bongaukset:






Väriä harmauteen

Poikaset valmistautuneet virpomisreissuun...
Karkinhimo oli niin valtava, ettei sadekaan haitannut. Jostain talosta oli saanut ihan Toblerone-patukan -> Emokin lähtee pukeutumaan noidaksi (ei vaadi suuria toimia) ja kyseiseen taloon virpomaan...

Jutustelua lähinnä pelargonioista

Pelargoniat, kärhöt ja viinirypäle ovat viettäneet talven autotallissa, jossa lämpötila on viileä, mutta kuitenkin plussan puolella. Autotallissa on muutamia pieniä ikkunoita, joten kevättalvella alkaa tapahtua, kasvit heräävät henkiin ja joskus ovat pelargoniat ehtineet puskea kukkaakin ennen kuin olen havahtunut ottamaan ne sisälle kasvamaan ja myöhemmin kesän tullen parvekkeelle.

Minulla on näiden suhteen aikalailla sama kuvio: Leikkaan syksyisin pelargonioiden varret poikki ja vien autotalliin. Keväällä, yleensä maaliskuussa, mutta joskus jo aikaisemmin, olen vaihtanut mullat ja siistinyt niitä ja rapsinut vähän lisää, jos ovat ehtineet kasvattaa jo pitkätkin hennot varret. Ja vaikka niissä ei olisi ollut mitään elämää näkyvissä, niin yhtä lukuunottamatta kaikki ovat aina heränneet henkiin ja tuoneet parvekkeelle väriä pitkälle syksyyn. Yleensä kukinta on ollut komeimmillaan elo-, syskuussa (saisipa olla aikaisemminkin;) ja lokakuun alkupuolella olen siirtänyt ne autotalliin. Toi…

Emo ahtautui ulkoilupukuun ja lähti kädet ja jalat vispaten Reippaalle kävelylenkille

Näin, miten Emo ahtautui ulkoilupukuun ja lähti kädet ja jalat vispaten Reippaalle kävelylenkille. Siis miten sinä, entinen melkein-omasta-mielestä-huippu-urheilija menetkin vain Reippaalle kävelylenkille? Sinunhan ei tavitse urheilla kuin pari kertaa vaan ja olet taas ihan huippukunnossa, vai? Voi elämä..

Voi, minä olen kuullut nämä tarinat niiin monta kertaa: Kuinka sinä olet entinen telinevoimistelija, joka heitti hyppyspagaatin sekä luistimien kanssa, että ilman. Sinä hyppäsit lipeillä mäkeä kuin pojat ja seiväshypyssä vain tolpan lyhyys rajana. Ei ollut sellaista aaltoa, joka olisi sinun surffilautasi kaatanut ja eräänä kuumana kesäiltana sinä juoksit cooperin testissä 3 km 150 m yhden kesä-Timon kanssa. Eikä siinä kaikki, sinä juoksit paljain jaloin, jalat vereslihalla! Sinä meloit kajakilla joet ja koskien kuohut,  pelasit sulista ja sählyä, uit ja kurvasit 15 km pyörällä töihin, vedit kuntosalitreenin ja sama pyörämatka kotiin. Niin, niin, kylläpä sinä olitkin timminä silloin. 

Blogin sisältöä täsmennetään

Emo uhkasi heittää minut uuniin, jollei hän saa "ihan vähän vain" käyttää blogiani. Tunsin olevani aivan selkä seinää vasten, koska aivan varmastikin hän olisi sen tehnyt. Joskus on Poikastenkin tulevan päivän peliaika tipahtanut 1/2 h nollaan, jos vaikka iltaisin ovat nujunneet sietämättömästi ja täysin kuuroina Emon hmmm ohjaaville ja viisaille sanoille.

Teimme sopimuksen, että minä saan kirjoitella aivan mitä minua huvittaa. Ja Emo saa laittaa tänne omia väkerryksiään. 
Sanoin, että meinaan kirjoitella Omat tekstini aina kursiivilla, jotta ne erottuisivat Emon ei ehkä niin tasokkaasta tuotannosta. Emo sanoi tähän vain "joo, joo", mistä päättelen, ettei hän edes tiedä, mikä kursiivi on.



Siis kuka tätä blogia oikein pitää, minä vai Emo?

Nyt minä olen kovin kovin närkästynyt. Menin lipaston laatikkoon köllölleen ja Emo on käynyt sillä välin laittamassa tänne vaikka mitä!!! Eikä vain kerran, vaan monta kertaa!
Tänne on ilmestynyt kaikenlaista kuvatusta keskeneräisistä neulomuksista ja kaikenmaailman kasveista! Eihän kukaan nyt mitään keskeneräistä halua nähdä! Yrittänyt vielä esittää, että minä, Vanuttunut Villasukka olisin käynyt ne tänne laittamassa. Miksi minä sellaisia tänne laittaisin? Ehei, ei tämän blogin tarkoitus ole ollenkaan olla mikään neulomus- ja kasvimusblogi. Vaan tämä blogin tarkoitus on olla hyvin syvällinen ja henkinen, koska minä, kavereiden kesken Vanis, tarkkailen tässä näitä tyyppejä, joiden kanssa joudun asumaan ja esitän todella todella syvällisiä tulkintoja heistä ja tästä ajasta.

Sanoin Emolle suorat sanat ja kielsin häntä käymästä täällä. Ja sanoinkin sen sitten niin suoraan ja selvästi, että ei pitäisi olla enää mitään epäselvyyttä siitä, onko tämän minun vai onko tämä Emon blogi. Emo aneli j…

Nukke "joulupallomiehien" ohjeen mukaan

Emon pienellä kummityttösellä on pian synttärit ja nyt pitääkin olla ripeä ja nopea, että ehtii saada lahjan ajoissa valmiiksi. Onneksi on tämä kirja ja kaikki tarpeellinen hommattuna jo aikapäiviä sitten, ei muuta kuin tuumasta toimeen ja nuken jalka alulle.

Ja oikeastaan pitäisi tehdä näitä kaksi, koska kukapa sitä yksikseen haluaa leikkiä, joten kummitytön siskolle myös oma:)

Täytyy kyllä todeta, että näin pienen jalan neulominen on hirmuisen hidasta ja käy kipeästi sormiin. Varsinkin kun yrittää tehdä jämäkkää neulosta, ettei täytteet pursuile ulos.
Tässä samassa ajassa olisi varmasti neulonut pitkästi normikokoista sukkaa. Mutta katsotaan, miten tämä edistyy...


Ehdin tänään (6.4.) jatkaa vain hieman, mutta nyt on toinen jalka valmis. Tätä on todella mukava neuloa ja jalka täytetään sitä mukaan, kuin valmista pötköä tulee:)
Jalat yhdistettynä toisiinsa ja hyvä minä, molemmat jalkaterät osoittavat samaan suuntaan :) Mietin hetken, olisinko neulonut nukelle jalkojen yhdistäm…

Päivänsini pingertää pintaan

Emo kylvi aprillipäivänä sinistä ja valkoista päivänsineä, keltaista ja valkoista mustasilmäsusannaa, valkoista kuuköynnöstä ja purppuraa aitoelämänlankaa. Neljä päivää ja päivänsinet pingertävät jo pintaan.
Seuraavaksi pitää ottaa talvehtimassa olleet pelargoniat pois autotallista, vaihtaa mullat ja tuoda sisälle kasvamaan. Ihan vain Elmerin iloksi:)
Aikanaan nämä kaikki päätyvät toivon mukaan kesäolohuoneeseen eli parvekkeelle kasvamaan, paitsi jos taimikasvatus epäonnistuu, niinkin voi käydä...

Puikoilla nyt ja sieltä viimeiseksi valmistuneet

Pitkästä aikaa lapanen ja kirjoneule puikoilla. Lanka Novita Nalle Taika/ sininen ja Wool/ musta. Musta väri tuo hienosti sinisen sävyt esiin. 48 silmukalla juuri sopiva Emon käteen, ei pyöri eikä hyöri.Ja ensimmäistä kertaa ikinä intialainen peukalo ja tästä eteenpäin ei muunlaisia tarvitse tehdä, sillä lapanen istuu todella hyvin käteen! Tämä peukalokiila ohjaa peukalon oikeaan asentoon. Varsin kätevää, jos sattuu olemaan peukalo keskellä kämmentä...
Emo ei ole ihan tyytyväinen työn jälkeen, mutta lapasta oli muuten mukava neuloa. Tämän lapasen kaveri pitää vielä saattaa loppuun.



Puikoilla pitkähkö hupputakki kaksinkertaisesta Drops Fabelista. Takakappale ja toinen etukappale valmiit, muuten kovin kesken. Harvemmin nämä itsestään valmistuvat, joten pitää heilutella puikkoja urakalla, jos meinaa saada takin päälle vaikkapa toukokuussa...



Nämä sukat tehty hiihtolomalla, kun ajeltiin autolla sinne ja tänne ja piti saada käsille töitä. Lankana Novita 7 veljestä Polkka. Perussukat synt…

Vanuttunut Villasukka esittäytyy

Olen Vanuttunut Villasukka, enkä vain kerran, vaan hyvästi ja monta kertaa...
Kaikki alkoi siitä, kun tämän talon Emo pesi minut, miehen sukan, pesukoneessa muiden tavissukkien kanssa. Niin, minähän en siis ole mikään tekokuitusekoitesukka, vaan minäpä se olenkin Ihan Oikeasta Villalangasta kudottu Oikea Villasukka. Niin, arvaatte jo varmaankin, että minä vanutuin ja kutistuin pieneksi naisen sukaksi. Mutta siitäkös Emo riemastui, koska nyt minä en sopinut enää Miehen jalkaan ja hän sai minut ihan itselleen. Mies ei taas tästä kovinkaan tykännyt, vaan väitti Emon pesseen minut tarkoituksella koneessa, jotta saisi minut omaksi. Mutta ei kai Emo sellaista tekisi, ei ei ja ei... tai... Tiedättekös, minusta on mukavampi olla naisen jalassa kuin miehen. Paremmat työolot, you know...

Niin, minua on nyt vähemmän kuin ennen, mutta minäpä poika olenkin nyt paksumpi ja vieläkin lämpimämpi. Ja kun pakkanen oikein nakertaa varpaita tai tarvitaan oikeat varusteet, niin sepä olenkin minä, joka pääsen…