Mustan kissan tango

 Toiset kissalapaset hyppäsivät puikoille... ja aikansa viivyttyään sieltä pois.

Valitsin tällä kertaa langaksi Hjertegarn Alpaca Silk:in, joka oli vielä kivempi lanka neuloa kuin viimekertainen Drops Alpaca. Molemmista langoista neuloen tuli kuitenkin aivan samankokoiset lapaset.
Myös puikot vaihtuivat bambuisiin ja aluksi tuntui siltä, kuin koittaisi coctail-tikuilla varoen neuloa, pelkäsin, että hengettömät puikot menevät poikki, mutta hyvin ne kestivät menossa ja vääntöäkin.
Neuloin välillä lapasia ja välillä luin aiheeseen sopivaa kirjaa:) Sain kirjan loppuun paljon ennen lapasia. Murhaaja oli juuri hän, kenen muistelinkin olevan, vaikka viimeisestä lukukerrasta on varmasti ainakin 15 vuotta aikaa:)



Malli: Cat mittens by Jorid Linvik. Linkki verkkokauppaan, josta mallin voi ostaa: http://www.joridweb.com/butikk/shop.html
Lanka:  Hjertegarn Alpaca Silk (60% alpaca, 30% merino wool, 10% silk), 9130 & 500
Puikot: Bambuiset 2 1/2
Langankulutus: yhteensä 53 g
Kissalapasten neulomiseen ei vain kyllästy:) Seuraavaksi taas eri lanka kokeiltavaksi ja mallia pitänee hienoisesti muokata (jo nyt tein peukun pään erilailla)


Täällä Pohjantähden alla...

... korkeimmalla kukkulalla, katson kauas kaukaisuuteen, tulet uniin uudestaan. Täällä pohjantähden alla, taivas täyttyy purppuralla, siitä suojakseni peiton, minä itselleni saan... Tämä hieno, herkistävä, laulu alkoi soida korvissani, kun tätä virkkasin. Linkki YouTubeen: Täällä Pohjantähden alla

Virkattu lumihiutale, malli nro 76 Pohjantähti, 100 virkattua lumihiutaletta, Caitlin Sainio
Talvi-iltana tämä kookas haarainen lumihiutale saattaa heijastaa pohjoisen pallonpuoliskon napatähden, Pohjantähden, valoa.
Lanka: Cotton 8
Koukku: 2.50
Langankulutus: 6 g
Lanka oli hankala virkattava, säikeet eivät pysyneet kasassa. Lumihiuteleelle pitäisi varmaan näyttää silitysrautaa tai tärkkiä, että tasoittuisi.

Turkoosit Andes-lapaset lumihiutaleilla

Aatonaaton (uskomaton määrä vokaaleja samassa sanassa!) pakkaset eivät peljästyttäneet minua, vaan astuin siniseen hämärään oikeilla talvikamppeilla varustautuneena: Ensin urheilukerrasto ja korkeakauluksinen fleece, jalkoihin tietysti pelkät villasukat. Sitten Budapestista uutenavuotena 2012 ostettu valkoinen toppapuku, joiden housuosa on jotenkin kutistunut, koska vetoketju ei mene kiinni. Sitten jalkoihin vielä reilunkokoiset lämpimät kengät. Käsiini löysin paksut Kärkkäisen muutaman euron lapaset ja päätäni pääsi koristamaan aikaisemmin virkkaamani Hile-pipo (se jossa on 2 virkattua kerrosta päällekkäin). Ja sitten ei muutakuin kädenheilautus kotiin jäävälle miesväelle ja baanalle..

Ehdin kävellä vain 200 m, kun aloin miettiä pyörtämistä takaisin kotiin. En ollut vielä tuon matkan rasittama, vaikka se alkaakin ylämäellä, mutta se Hile-pipo kiristi niin päätäni, ettei tosikaan! Jatkoin matkaani pelkästään laiskuuttani, en vaan viitsinyt palata takaisin vaihtamaan pipoa. Siinä kävellessäni mietiskelin, olisiko Hile-pipolle käyttöä kidutusvälineenä, sillä alkoi tuntua todellakin siltä, että pää poksahtaa kohta rikki, eikä pipon venyttäminen auttanut yhtään asiaa.

Yksinäinen aivosoluni, joka pystyi vielä puutumiseltaan liikkumaan, vaelsi Kärkkäis-lapasiini ja alkoi pohtia, olisiko järkeä neuloa oikein paksut kirjoneulelapaset oikeille talvikeleille, niin ei tarvitsisi jossain köpösissä tekokuitutumpuissa käsiään pidellä. Samainen aivosolu jatkoi vaellustaan ja liikahti turkoosiin Andes-lankaan, jota olin aiemmin hommannut ja loihti mielikuvan turkooseista lapasista intialaisella peukalolla. Ja sitten, juuri ennen halvaantumistaan, tuo aivosolu koristeli lapaset vielä virkatuilla lumihiutaleilla.



Tässä vaiheessa tempaisin Hile-pipon päästä ja laitoin sen otsalle ja pään päälle lipaksi ja vetäisin hupun tiukasti komistuksen ympärille. Loppulenkin suunnittelin tiiviisti turkooseja lumihiutalelapasia ja ennen kaikkea mietin sitä, minne olin Andes-keräni laittanut?




Tein lapaset intialaisella peukalolla, koska se istuu todella hyvin ja on mukava tehdä. Minulla on kirja 100 virkattua lumihiutaletta, Caitlin Sainio ja siitä yritin ensin oikein valitsemalla löytää parhaimman mallin. Mutta lopulta päädyin ottamaan summassa sen, mikä minulle kirjasta aukeni, koska valinnanvaraa oli yksinkertaisesti aivan liikaa:)
Lapasissa on siten malli nro 53 Scharnitzer. "Tämä pyörteinen malli on saanut nimensä Tirolissa puhaltavan kylmän pohjoistuulen mukaan." (Ja kaikki lukijani sanokoot tuon lumihiutaleen nimen ääneen kuten tirolilainen sanoisi:D Ja minä luin virkkausohjeen tapani mukaan vähän oikomalla, koskapa toiseksi viimeinen kerros ei ole aivan mallinmukainen. Purkamaan en kuitenkaan ryhtynyt, vaan tein toisestakin lumihiutaleesta samanlaisen vääränlaisen. Kiva kirja muuten:)

Lanka: Drops Andes (65% Wool, 35% Alpaca) turkoosi 6420, lumihiutaleeseen Hjertegarn Exclusive Alpaca (100% Baby Alpaca) valkoinen 2100
Puikot: Bambuiset 7 ja virkkuukoukku 2.50
Silmukoita: 24
Langankulutus: 102 g
Lumihiutale kirjasta 100 virkattua lumihiutaletta, Caitlin Sainio, mukailtu malli nro 53: Scharnitzer
Tahtoo tehdä lisää lapasia:)
Tahtoo tehdä lisää lumihiutaleita:)

Rauhallista joulun aikaa!



Minun jouluuni kuuluu tänä vuonna ainakin neulomista, korissa odottelevat kahdet lapaset ja kolmet sukat, joista toivon jotain myös valmistuvan. Suunnittelen myös tulevia töitä, joihin haen ideoita kirjoista. Suunnitteluvaihe on ihan parasta:)
Jouluun kuuluvat myös aina Maria Langin dekkarit... ja suklaa.
Lisäksi pitkiä kävelylenkkejä sinisessä hämärässä, tämän päivän lenkki alkaa heti tämän postauksen jälkeen:)
Kuvaan en saata mahduttaa kaikkia rakkaita, jotka ovat sydämessä niin lähellä kuin kauempana <3
Oikein rauhallista joulun aikaa kaikille <3



Heijastinpipot matkalla pakettiin

Vihreä aikaisemmin neulomani heijastipipo sai tupsun ja turkoosin pipon kaverikseen. Olin jo käärimässä näitä pakettiin, kun muistin, että pitäähän nämä punnita nyt tupsun lisäyksen jälkeen.
Vihreälle tuli painoksi 128 g ja turkoosille 125 g. Lisään vuoren vasta sitten, kun näen, kelpuuttaako kohderyhmä näitä päitään koristamaan:)


Lanka: Red Heart Reflective, vihreä/08699 ja harmaa/08429 ja turkoosi/08884 ja harmaa/08429
Puikot: pyöröt ja sukkapuikot nro 5
Langankulutus: vihreäsävyinen pipo 128 g ja turkoosisävyinen pipo 125 g

Pipot on tehty alle kirjoitetulla reseptillä, sopii ainakin omaan päähän, jonka oletan olevan keskikokoinen pallo:D

Luo pyöröpuikoille harmaalla 76 silmukkaa (jatkossa harmaa=H ja vihreä=V)
Neulo 10 krs 1 oikein 1 nurin -joustinta
Neulo 1 krs H:lla oikein
Neulo:
5 krs V - 3 krs H - 5 krs V - 3 krs H - 5 krs V - 3 krs H - 5 krs V
Siirrä silmukat sukkapuikoille, 19 silmukkaa per puikko
Neulo seuraavat 3 krs H:lla ja samalla kaventaen:
Neulo 18. ja 19. silmukka o yhteen, toista joka puikolla
Neulo 17. ja 18. silmukka o yhteen, toista joka puikolla 
Neulo 16. ja 17. silmukka o yhteen, toista joka puikolla
Katkaise H lanka ja neulo loppupipo V:llä
Neulo 15. ja 16. silmukka o yhteen, toista joka puikolla
Neulo 14. ja 15. silmukka o yhteen, toista joka puikolla
Neulo 6. ja 7. sekä 13. ja 14. silmukka o yhteen, toista jokaisella puikolla sama
Neulo 5. ja 6. sekä 12. ja 13. silmukka o yhteen, toista jokaisella puikolla sama
Jatka näin kaventaen samassa kohdassa joka puikolla kunnes jäljellä on 2 silmukkaa per puikko
Vedä lanka loppujen 8 silmukan läpi
Päättele langat
Komista pipo tupsulla
(Lisää vuori)

Perusraitasukkaa pukkaa

Löytyi varastosta kerä ei-oikein-mitenkään-erikoisenväristä seiskaveikka raitalankaa, mutta kummasti siihen tuli elämää sukan muodossa. Olen huomannut ennenkin saman raidoittuvissa langoissa: Eivät näytä kerällä miltään, mutta neulottuna värit heräävät henkiin.
Vaikka oikeastaan aloitin nämä sukat, kun en jaksanut mitään muutakaan väkertää ja näitä voi helposti kutoa samalla, kun katsoo telkkua.

Värit haalistuivat valokuvaan, kerän väri lähinnä oikeaa elämää. Vaikka ei sekään kuvassa aivan oikea.

Lanka: Novita 7 Veljestä Raita 879
Puikot: Metalliset 3 1/2
Silmukoita: 44
Langankulutus: 100 g
Eipä perussukista tämän enempää tarinaa keksi:) Ei muutako kovaa pitoa.

Oli ihan pakko, kun halavalla sai...

... alpakkalankaa. Ja olihan ne varastotkin jo kovin huventuneet. Tulisipa joululoma pian, että olisi enempi aikaa sykertää näistä (ja muistakin langoista) lapasta ja sukkaa.

Heijastinpipo Poikasen päähän vilkkumaan

Silmiin osui kaupassa iso korillinen Red Heart Reflective -lankaa, kivoja värejäkin vielä, joten ei muuta kuin erivärisiä keriä koppaan, kassalle ja kotiin neulomaan Poikaselle heijastavaa pipoa. Jospa Poikanen näkyisi tässä pimeydessä paremmin autoilijoille, kun lumikaan ei saavu valaisemaan maisemaa. Pipo menee tosin ensin Joulupukin pajaan paketoitavaksi, joten saattaa olla, että sitten onkin jo lumi maassa, kun tämä kääräistään paketista päähän. Näin toivomme:) 
 
Pipo salaman kanssa ja ilman. Värin vaihtumiskohta takana..

 Pöydälle heitettynä salaman kanssa ja ilman. Poikasen lempiväri on vihreä.

Lanka: Red Heart Reflective, vihreä/08699 ja harmaa/08429
Puikot: Metalliset 5
Silmukkamäärä: 76
Langankulutus: 109 g ilman tupsua. Ja 128 g tupsun kanssa.
Mielenkiinnolla jään odottamaan, alkaako lahjan saaja pitää tätä?
Ja onko tekokuituinen pipo riittävän lämmin vai vaatiiko jonkunlaisen vuoren?
Ja pitäisikö tähän lisätä vielä tupsu? Melko varmasti pitää...
Joka tapauksessa tekaisen vielä toisenkin, eri värillä, pienemmälle Poikaselle.

Söpöiset ja pehmoiset pullukkapalmikkosukat alpakasta

Exclusive Alpaca oli niin yli-ihanaa lankaa neuloa, että piti tehdä toisetkin sukat tästä samasta langasta heti perään. Tässä yhdistyy nyt kolme tosi mukavaa asiaa: villasukat, tämänhetkinen lempi-alpakkalanka ja kaikista mieluisin palmikko.

Tämä lanka on kyllä aivan uskomattoman ihana neuloa. Vähän niinkuin neuloituisi aivan itsestään. Neuloin välillä joitain muitakin keskeneräisiä neuleita (joita riittää:) esim. Maijaa ja Sisua ja ne molemmat tuntuivat tämän alpakan rinnalla aivan kovilta koppuroilta. Hankin aikoinaan 5 kerää tätä lankaa, nyt on jäljellä yksi täysi kerä ja 4 kerän loput, saisin noista varmaan vielä lapaset aikaiseksi.. ja sitten pitää hankkia tätä lankaa ehdottomasti lisää!
Pienet pullukat palmikot ovat uskomattoman söpököitä!
Lanka on melko ohutta, mutta sukista tulee uskomattoman lämpimät. Hetken kun pitää jaloissa, niin tuntuu että jalat aivan höyryää. Luin jostain, että alpaca-lanka olisi 5x lämpöisempää kuin tavallinen villalanka. Saattaa hyvinkin pitää paikkaansa.

Näitä sukkia en tosin raaski lattioilla puhki kuluttaa, vaan nämä menevät unisukkaosastolle. Pakko sanoa, että minulla on nyt jaloissa ihanimmat sukat, jotka olen koskaan tehnyt. Sekä ulkonäön, että mukavuuden kannalta.

Lanka: Hjertegarn Exclusive Alpaca/2100 (100 % Baby Alpaca, 26x34=10 cm)
Puikot: metalliset 3
Mallineule: Söpöjä pieniä pullukkapalmikoita
Silmukkamäärä: 60
Langankulutus: 80 g
Kaikki ylistyssanat on jo käytetty:)



Pimeän, sateisen ja tuulisen illan pelastukset

Vanis tässä terve! Katsokaas, mihin minä olen päässyt: lämmittämään Emon viluvarpaita. Emo oli puskenut kotiin läpi pimeääkin pimeämmän kaatosateen ja tuulen, oli pää kipeä ja jalat kastuivat pihan sohjossa, oli kylmä ja vilu! Tuossa olotilassa ei tavissukka auttanut, vaan ainoa pelastus olin Minä! Emo turvautui hetkeäkään empimättä minun lämpööni. Niin, olenhan minä vähän nuhraantunut, mutta ulkonäöstä viis, sisältä minä olen lämpöä täynnä.
Emo ei vieläkään tiedä, mistä langasta, ja kuka minut on tehnyt. Jos tietäisi, niin minulla olisi täällä monta kaveria.

Toinen asia, joka kohensi Emon olotilaa, oli Saarioisten porkkanalaatikko. Emo on aivan hulluna porkkanalaatikkoon ja pistelee sitä laatikkotolkulla joulun alla, jouluna ei enää niinkään maistu. Tiedättehän sanonnan: tykkää kuin hullu puurosta. Ette ehkä tiedä, mutta voinhan se paljastaa, että tämä sanonta juontaa juurensa Emon riisipuuro- ja porkkanalaatikkohimosta. Porkkanalaatikkohan on eräänlaista porkkanapuuroa, on se.
Poikasetkin söivät kohteliaasti sitä hieman, mutta totesivat sitten, ettei se ole kovinkaan hyvää. Ei haittaa, ei haittaa yhtään, riittääpähän enemmän Emolle ja Poikaset saavat syödäkseen jotain muuta. Ja Elmeri.
En voinut liittää tähän kuvaa porkkanalaatikosta, sillä se katosi Emon nassuun liian nopeasti. Myöskin Poikasten lautasilta:D

Elmeristä puheen ollen: Nyt on koittanut se päivä, että Emo on saanut Elmerinkin osallistumaan lankahamstraukseen. Elmeristä on tullut Emon pikku (noh?) apuri. Eräänä päivänä Emo surffaili netin syövereissä ja löysi eBay:stä aivan järjettömän ihanaa lankaa ja ha-la-val-la. Ja tsadaa, Elmeri hommasi muitta mukisematta Emolle 500 g tätä aivan mahtavanväristä lankaa! Sen saapuminen tänne koto-Suomeen kesti vain hirmuisen kauan, monta viikkoa, missäpä maailman merillä seilasivatkaan nämä langat. Mutta kyllä, tämäkin lämmitti Emon mieltä aivan suunnattomasti. Sillä vielä eilen vaikutti siltä, että paketti oli hukkunut matkalla, eikä koskaan saapuisikaan tähän kotiin.
Kaffe Fassett nauraa iloisesti vyötteessä, mikä ei ole mikään ihme, jos on nämä sävyt kehitellyt. Tai ehkäpä hänet tekee iloiseksi kaikki ne setelit, jotka vyöryvät hänen lompsaansa, kun Emon-kaltaiset hömpsykät hamstraavat tätä ja muita lankoja yli oman tarpeen. Kaffe, Emo rakastaa sinua! Kaffe, Emo loves you!!

Kaffesta puheen ollen: Emo hörpsii nyt koffeeta ja olotila on jälleen aivan mainio. Näen, miten katse vaeltelee ympäri huonetta olevissa lankavuorissa ja ohjeissa, mutta tuskinpa Emo tänään mitään kovin kummoistakaan saa aikaiseksi.


Syränsukat & kaavio

Sellainen iloisesti ja kepoisasti ja kotoisasti lepatteleva syrän, sekä ihan kauheena pauhaava syrän, jos toinenkin, on neulottu näihin su...