Kirsikanroosalla maustetut Vadelman- ja Karhunvatukan kukat

Ryhdyin Joulupukin apuriksi sukantekoon, joten tuli ihan paras syy kokeilla varastossa vanhentuneita Mellanraggeja... ja ihastuin ikihyväksi!
Lanka oli miellyttävää neuloa ja raidoittui kauniisti. Harmittaa vain ihan kauheasti, kun menin pilaamaan Karhunvatukankukan raidoilla. Mutta tehty, mikä tehty...
Ilman raitoja tuli ainakin Vadelmankukasta kauniimpi ja raikas.
Molepiin käytetty tehostevärinä Kirsikanroosaa.

Malli: Oma sukka 3 1/2 -vuotiaiden jalkaan (mitat tyttöjen äidiltä)
Lanka: Järbo Mellanraggi Vadelmankukka 28332, Karhunvatukankukka 28331 ja Kirsikanroosa 28214
Puikot: KnitPro 3
Langankulutus: 65 g x 2 = 130 g
Silmukkamäärä: Resori 48 ja sen jälkeen 44 silmukkaa
Sukan mitat: Jalkaterän pituus 17 cm, varren pituus 16 cm, sukan leveys 9 cm. Varren toivottu pituus oli tosin 15 cm, mutta hurahti vähän ylipitkäksi :)

Onneksi on vielä monta kerää Mellanraggia jemmassa ja tilasin (kun halavalla sain) muutaman kerän lisää :D

Uninen peitto

Uninen peitto, monellakin tapaa: unisen värinen ja unettava neuloa, hohhoijjaa! Mutta Pörrin piti saada uusi nukkupeitto, sillä äitiyspakkauksen mukana tullut täkki poljetaan päältä heti, kun äidin katse kääntyy muualle. Ja olen huomannut, että aina oikein -neulepinnasta on vaikeampi kiemurrella pois, sillä aikaisemmin neulomani kevyt peitto pysyy päällä illasta aamuun. Mutta joskus tarvitaan myös paksumpaa villapeittoa.
Käytin peittoon Drops Merino Extra Fine -lankaa, täysiä ja hieman vajaita keriä. Eniten halusin päästä eroon viidestä teräksensinisestä kerästä, joita oli vieläpä kahta eri värjäyserää. Mutta mukaan mahtui myös luonnonvalkoista, vanhaa roosaa ja vaaleaa roosaa. Sitten! Mukaan hyppäsi myös harmaa vale-Drops-Merino-Extra-Fine -lanka, joka oli jotenkin ujuttautunut samaan pussukkaan muiden kanssa ollen kuitenkin jotain aivan muuta. Se oli tuhonnut vyötteenkin, jotta sitä ei voisi jäljittää. Sormet tunsivat heti, että nyt ei ole samaa lankaa, mutta jatkoivat neulomista, koska näyttäisi tulevan samanvahvuinen pinta. No, eipä sittenkään. Paksumpaa lankaa on, epäilen, että on Dropsin Big Merinoa, mutta varmuudella en voi sanoa. Siellä se nyt on muiden keskellä, mokoma.
Ehdin juuri levittää peiton lattialle ja näppästä kaksi kuvaa ja sitten saapui asiakas paikalle kokeilemaan, voiko peiton kanssa nukkua.
Krooh.
Pyyh.
Asiakas jätti peiton mytyksi lattialle ja poistui muihin hommiin. Kelpasiko se? Kyllä? Ei? No, on se, kun ei voi sanoa!
Mutta minäpä sanon yhden asian, tällaiset peitot olisi tosi näppärä valmistaa Passapilla.
Se on odotellut monta vuotta kodinhoitohuoneessa, että joku opettelisi käyttämään sitä.
Se on äärimmäisen pelottavan näköinen laite. Ja jotain huoltotoimia varmaan kaipaisi, öljyä ainakin, ennenkuin se väännetään käyntiin. Hyppääköhän se katosta läpi, jos laitan se päälle?!?
Malli: Unipeitto, aina oikein neuletta, 130 silmukkaa
Lanka: Drops Merino Extra Fine, värit 01, 14, 16, 22 sekä kerä mysteerilankaa
Puikot: 4 1/2
Langankulutus: 461 g
Valmiin peiton koko: 72x86 cm

Tee-se-itse -soffa

Elmeri oli pitkään puhunut siitä, miten hyvät soffat voivat olla niin kalliita, kun se ei olisi homma ei mikään laittaa sohva kasaan. Se olisi vain sellaista helppoa kuin heinänteko -tyyppistä askartelua. Sohvanrakenteluasia nousi kuluvan vuoden kesällä uudestaan esiin, kun kymmenen vuotta sitten Kodin Ykkösestä melko halavalla ostettu sohva oli todellakin tullut tiensä päähän, siitä alkoi näkyä, että se oli perheen ykköspaikka. Siihen kuuluvat nojatuolit oli roudattu kaatopaikalle jo pari vuotta takaperin.
Kesäloman alkaessa Elmeri kysyi, että miten on, aletaanko tehdä sohva itse ja kun ei saanut riittävän selkeää vastausta, niin vastasi itse itselleen ja käveli kauppaan ostamaan puutavaraa. Pian autotallista alkoi kuulua paukuttelua. Toki sitä ennen oli keskusteltu uuden sohvan mitoista ja muistilappuseen oli jotain piirusteltu. Ja Elmeri oli kertonut, miten homma tapahtuu.
Entinen sohva laitettiin FB-ryhmän annetaan-osastolle ja se löysi samantien uuden kodin lapsiperheestä. Ja vaikka entinen sohva ei todellakaan mikään kallis laatusohva ollut, oli se nähnyt paljon meidän perheen elämää: Siinä oli naurettu vedet silmissä, siihen oli tehty voltteja, kävelty käsi- ja selkänojilla. Siinä oli pyyhitty kyyneleitä ja katsottu ulos, olisiko ulkona kavereita. Siinä oli otettu makoisia nokosia, oli kinasteltu ja mökötetty. Jos sohva osaisi puhua, niin sillä olisi paljon tarinoita, se oli seurannut Poikasten touhuja vauvasta asti ja meidän kasvun vanhemmiksi.
Idean iskä on siis Elmeri, ilman hänen visiotaan meillä ei olisi omatekemää sohvaa. Meillä olisi joku kaupasta ostettu sohva. Elmeri paukutteli rungon kasaan ja tilasi vaahtomuovit sun muut härpäkkeet Tampereen vaahtomuovista ja pehmusteli sohvan verhoilukuntoon. Kankaan hankimme samasta paikasta kuin vaahtomuovit. Olemme todella tyytyväisiä kyseisen liikkeen palveluun. Saimme mm. näytepaloja nopeasti postilaatikkoon ja kaikki tilaukset sujuivat hyvin ja tarvikkeet matkasivat nopeasti perille. Elmerin osuus sohvasta sujui siis nopeasti, me kävimme vain välillä autotallissa tsekkaamassa, miten homma edistyy. Rungon verhoilun hoidimme osin yhdessä, osin Elmeri yksistään. Hyvä, ettei yhdessä toteutettavia työvaiheita ollut tämän enempää, sillä tiesimme molemmat liiankin hyvin, kuinka homma pitää tehdä :D
Sitten kuluikin melko pitkä aika ennen kuin minä sain kaivettua Singerin esiin ja olin valmis polkaisemaan sohvatyynyt valmiiksi. Ompelu on todellakin tuttua puuhaa ja olen tehnyt sitä paljon lapsuudessa ja nuoruudessa: Lapsena huruttelin ommella barbeille vaatteita äidin vihreällä ompelukoneella. Sittemmin ompelin vaatteita myös itselleni ja kun muutin kotoa pois, meni muutama vuosi ja hankin omaan koneen, jolla ompelu jatkui. Mutta ennen sohvaa oli ompelukone saanut maata varastossa yli vuosikymmenen, eikä sillä oltu ajeltu tikin tikkiä. Ja sen 1. oman ompelukoneen tilalle oli ehditty hommata toinenkin kone, joka myös oli odottanut pari vuotta pääsyä tositoimiin. Joten vähän piti lueskella ohjekirjaa ennen ompelua, varsinkin, kun se 1. tuttu ompelukone ei enää toiminut ja tilalle oli tullut uusi Singer.
Ja sitten alkoivat kädet levitellä kangasta lattialle ja leikata. Ja jalka alkoi polkea pedaalia, surrur vaan kuului. Ja jokunen ärräpää, sillä kädet leikkasivat ja jalka polki nopeammin, mitä pää ehti mukaan. Pörrikin piti hätistellä eri huoneeseen, sillä hän oli apukätenä polkemassa pedaalia, räpläämässä virtajohtoa... ja joka paikassa.
Toinen poikasista kävi järjestelemässä neulat värien mukaan, eihän siitä ompelusta kai muuten olisi mitään tullutkaan. Eikös minulla olekin kaunis äidin minulle tekemä neulatyyny?
Sisätyynyihin käytin vanhoja ehjiä pussilakanoita. Jokaisella on varmasti kaapissa tällaisia vanhoja lakanoita, joissa ei nukuta enää makoisasti. Tyynyjen täytteenä on runsaasti vaahtomuovirouhetta, sohva todellakin imaisee istujan peffan sisäänsä, oikein hyvä soffaperunan kasvualusta.
Ja niin se sohva valmistui viimein eilen, vaikka välillä piti tilata lisää täytettä ja kangasta ja minä ompelin tyynyjä vähän kerrallaan, useana päivän. Hyvä me! Elmerillä on silmää ja taitoa ja minäkään en onnistunut pilaamaan lopputulosta. Sohva on massiivinen, istumaleveys reilut 190 cm + päädyt. Istumasyvyys on otollinen löhöilyyn tai pitkille koiville. Miesväki tykkää ja Pörrikin käy sohvalla rökälehtimässä. Minä istun mieluummin nojatuolissa, sillä siinä on parempi neuloa.
Joitakin ehkä kiinnostaa, tuliko sohvanrakentelu sitten halvemmaksi kuin jos olisimme kävelleet kauppaan ja nostaneet sieltä sohvan peräkärryyn. Sohvia on monenlaisia ja -hintaisia. Tämän sohvan materiaalit ovat parempia kuin edellisen sohvan, tarkoitan nyt ensinnäkin puutavaraa, joka tulee kestämään meidänkin käytön hyvin. Ja jos meistä alkaa tuntua siltä, että tyynyt ovat liian vajaita, voimme täyttää niitä lisää. Ja kun kangas sanoo joku päivä sopimuksen irti, voimme hommata kangasta ja minä polkaisen tyynyille uudet päälliset ja verhoilemme sohvan uudestaan. En usko, että tämä on mikään kertakäyttösohva. Tämän sohvan hinta sopii hyvin meidän kukkarolle. Omalle työlle emme tässä tapauksessa laita hintaa.
En saanut otettua oikein kuvaa, jossa sohva olisi edukseen. Sohva huutelee vielä kahta pienempää tyynyä päänalusiksi. Ja sitten nokosille, vai mitä?

Sokuria & karuskia

Onkohan nuo edes oikeita sanoja, jostain ovat tarttuneet päähän, mutta älkää kysykö mistä! Vaan nyt on niin vaaleanpunaista, että sokerit ja karkit tulee lähinnä mieleen.
Otin kerän Akvarelli-Villeä ja toisen Raita-Villeä ja näistä keristä tein kahdet sukat samalla silmukkamäärällä, jolla yleensä Veikasta teen eli 44:llä. Tulokseksi sainkin leveämmät sukat eli vähempi silmukkamäärä olisi aivan ok, ehkä 40 tai 42. Raita-Villeä jäi vain pieni 13 g nöttönen ja Akvarellia 54 g. Vasemmanpuoleiset sukat on tehty yksi kerros vuorotellen molemmilla väreillä. Oikeanpuoleiset sukat on tehty Raidalla, poislukien sukansuu, kantapää ja kärki.
Tein tällaisen hienon, tai miten sen nyt ottaa, asetelman ensimmäisenä valmistuneista sukista. Toisiin ei minkäänlainen asetelma enää onnistunut, sillä Pörri oli tikkana paikalla säätämässä sukkien asentoa.
Malli: Oma perussukka
Lanka: Akvarelli-Ville 891 ja Raita-Ville 884
Puikot: KnitPro Zing 3 1/2
Langankulutus: 219 g
Jotenkin takkuisempaa oli Akvarelli-Ville kutoa Raita-Villeen verrattuna. Eikä raitainenkaan niitä kaikista luistavimpia lankoja ole.

Syränsukat & kaavio

Sellainen iloisesti ja kepoisasti ja kotoisasti lepatteleva syrän, sekä ihan kauheena pauhaava syrän, jos toinenkin, on neulottu näihin su...